Murtuneita häntäluita, roolivaatteita, huutamista, kyyneleitä ja iloa. Paljon iloa.

Näistä koostu meijän treenit tänään. Treenattiin muutamaa kohtausta, joista yks on mulle ollu tosi vaikee. Saatiin tänään se vihdoin treenattua ja ekan kerran tuli nyt se olo, joka näyttämöllä kai pitäis saada. Tunne siitä, että mä, Oona W., en olekkaan enää mä, vaan joku ihan muu. Musta tulee Alina, jonka kaikki tunteet: ilon, surun, toivon, vihan ja rakkauden, mä hetken aikaa näyttämöllä ollessani pääsen kokemaan ja tuntemaan.
Otsikossa mainittu murtunu häntäluu aamuisen koulun liikuntatunnin tuloksena vaikeutti mun treenaamista tänään aika paljon, mutta silti treeneihin oli pakko päästä näkemään meijän ihanaa työryhmää ja mulle tärkeitä ihmisiä ja kokemaan taas se, miten kummallinen, outo ja samaan aikaan hienoin ja ihmeellisin tunne maailmassa on saada ihan vähän aikaa olla joku ihan muu, tällä kertaa Alina :)
On tosi hassuu, että vaikka syyskuusta asti on ollu ihan selkeetä, että me tullaan päätymään maaliskuusa tonne Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle, ja ollaan puhuttu ja suunniteltu vaikka kuinka pitkään kaikkee, mut nyt vasta ekan kerran jotenki iskostu päähän se, että oikeesti ollaan sinne päätymässä. Eikä siihen oikeestaan oo edes niin pitkä aika enään, reilu kuukausi ja tän koko näytelmän pitäis olla jo valmis. Oho. Apua. Nyt alko kyllä jännittää tosissaan. Me ollaan valtavan mylläkän ja urakan keskellä ja vielä paljon kaikkee tulossa ja vielä kokematta. Ootan innolla ja jännityksellä kaikkee mitä eteen vielä tulee.
Just niinku Sara edellisessä postauksessa sano, tunne on näytelmän nimen mukasesti aika vähän niinku benjihyppy-tyyppinen just nyt. On sellanen siitä, että tietää hyppäävänsä isoimman hypyn ikinä, koko meijän ryhmän kanssa. Me ollaan hyppäämässä tosi korkeelta, niin korkeelta, että huimaa aika paljon ku vaan miettiiki sitä hyppyä, koska ei tiedä yhtään, että mitä eteen tulee. Millasta se on. Mutta samaan aikaan ei vois olla innostuneempi, odottaa seuraavii treenejä enään yhtään hartaammin ja olla vaan niin hillittömän-järkyttävän-super-mega-kiitollinen siitä, että on tälläsen mahdollisuuden saanu.
Esityksissä nähään,
-Oona