Vähän Niinku Benjihyppy

Sunnuntain yö klo. 22.18
Ah näitä yö kirjottamisia, mutta tuli nyt vaan sellanen tunne että täytyy tänne jotain kirjottaa! Vasta sunnuntai ja toivon jo tiistaita ja treenejä kun ihana Nana palaa ulkomailta.
Meijän treeneissä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä lauletaan, nauretaan, huudetaan, hymyillään, kaadutaan, puhutaan englantia, opiskellaan ruotsi ja taas vähän nauretaan. Teatteri on vaan niin mahtavaa siellä ei tarvi pelätä että sua ei hyväksytä, koska ainakin meillä kaikilla on sama määränpää Kallio tai oli määränpää mikä tahansa niin silti teillä kaikilla on jotain yhteistä te haluutte näytellä ja esiintyä ja rakastaa sitä mitä te teette.

Kun ensimmäisellä kerralla meillä oli ekat treenit syksyllä oli hiljasta ja kaikkia jännitti, vielä ei ees hihitelty Ahdin tai Arthurin jutuille, ei kuultu Oona ween sekoilua ja pälpättämistä, ei Oona n: n söpöä naurua. Ja silti kun sillon ensimmäisellä kerralla lähti pois kansallisteatterilta ei malttanut oottaa seuraavia treenejä. Ja sillon me ei vielä todellakaan tiedetty että meistä tulee elinikäisiä ystäviä, vaikka teatteri loppuu, me pysytään ystävinä ikuisesti, vai mitä?
Musta tuntuu että oltais tunnettu aina, eikä vaan se lyhyt aika mikä alotuksesta syksyllä on kulunu. Ekoista rauhallisista treeneistä, näihin hulluimpiin.

-Tinja